Älä välitä virheistäni....

***************************

Taas yks väsyny päivä illassa ja saman asian toistoa... Täytyy käydä levolle.

"Levolle lasken, Luojani,
ole armias suojani,
sijaltani jos en nousisi,
ota taivaaseen tykösi."

En voi olla varma ottaako Jumala minua tykönsä,mistä mä sen tiedän? Monen viikon rasittavat tapahtumat sumentaa jo varmuuden taivaspaikasta.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. "

Pääseekö pahat ihmiset taivaaseen? Minä? Syyllinen? Syytetty? Kuka päättää olenko syyllinen voiko ihminen/ihmiset sen päättää? Voiko kaksi ihmistä sen noin vain mulle ilmoittaa vuosien valehtelun/salailun/pelon jälkeen? Voiko terve ihminen noin ajatella? Onko äidin hyväksyttävä kaikki? Saako äiti olla sairas,vajavainen? Voiko mielipidettä äidistä muuttaa? Kateus,katkeruus,tyhmyys,ymmärtämättömyys,itseään peiliin katsominen?

"Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden"

Tässä kohtaa rakkaus ei peitä mitään,mua saa syyttää,olen syytettyjen penkillä. Saanko hengittää? Saanko olla kaunis? Jaksanko enää nähdä mitään hyvää elämässä? Elänkö valheellisessa kuplassa itseni kanssa ja kuka minua rakastaa? Läheisimmät yrittää,mutta en halua rasittaa enää heitäkään...Ehkä tulee päivä,jolloin kaikki muutkin huomaavat,että sinä olitkin syyllinen kaikkeen ja jättävät minut/meidät myös isänsä.

"Rakkaus on kärsivällinen"

Sairastamalla myös kaikkinaista raihnautta,jota kaikki ei ymmärrä tämä asia tulee liiaksi olkapäälle se on,kuin piru joka nalkuttaa korvan juuressa,että oot huono ihminen,et ansaitse edes elää.

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."

Mun jaksamisella ei ole väliä,koska mä olen vuosia ollut syyllinen YKSIN. Miksi ryöväri ansaitsi armon ja pääsi Herran tykö? Miksi minä en ansaitse vai onko ihminen liian kova ja muka oikeassa antaakseen anteeksi jopa niitä vuosien vanhoja asioita. Jumala antaa vai antaako? Mulla jo laskenut jumalaan luottaminen,koska mulle pumpataan ylihengellisyyttä ja normaalia arkea ei voi elää,eikö?

"Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."

"Tule sellaisenaan,
tule kuin olet vaan,
juuri sinua Hän rakastaa.
- Kaikki syntisi tuo,
Hänen ristinsä luo,
siinä veri ne pois puhdistaa.

Tule sellaisenaan,
tunto puhdistetaan
verivirrassa nyt Golgatan.
- Sisään rakkauteen,
pääset taivaalliseen,
josta kukaan ei voi irroittaa."

Moni sanoo,että älä välitä,unohda,et sinä ole yksin syyllinen siihen tarvitaan aina kaksi. Koen,että minut on pahasti petetty. Kaikkemme yritettiin miehen kanssa,mutta tässä on tulos ja levällään,kuin Lahtisen eväät kaikki levis käsiin... En ole puhtoinen ja en ole siisti aina suustani,mutta kun anteeks pyydän niin se on AITOA!! EI TARVITSE USKOA,EN KÄSKE,ENKÄ PYYDÄ. Älä lue tätä tekstiä jo valmiit päätökset minusta päässäsi,äläkä tule syyttämään. Mä kirjoitan,mulla on oikeus siihen. Kuka kieltääkään no ei kukaan!

Ehkä vielä toistan samaa täällä yksikseni kissat seuranani,mietin syitä,kadun elettyä elämää osittain. Naura vaan,saat nauraa.. Toivottavasti oot tyytyväinen kaiken sen jälkeen mitä oot mulle "oikeutetusti" tehnyt!! Mä saan surra suruni ja olla vihainen...

"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,"

Kyllä se on jo monet kerrat laskenut. Ehkä huomenna on prempi päivä ja kuulen iloisten äänien solinan ja näen elämän kauneuden. Mä niin haluisin iloita viikosta tästä,joka on pyhitetty rakkaudelle. Antakaa anteeksi mieleni ailahtelut.

"Elämän suola ja rikkaus
on kaiken kestävä RAKKAUS.